Kysymyksiä ja vastauksia

Steinerkoulut ovat poliittisesti ja uskonnollisesti vapaita ja riippumattomia opinahjoja. Koulumme hengenlaatu on sellainen, että tunnemme kiitollisuutta maailmaa kohtaan, ajattelee sen itse kukin millä tavalla kehittyneeksi tahansa. Ilman ympärillä olevaa olisi kovin vaikea kenenkään tehdä ja rakentaa elämäänsä. Koulun arki on totisinta totta ja reipasta puurtamista, ja sitä eletään juhlasta juhlaan. Emme siis arastele laulaa Suvivirttä kevätjuhlassa tahi lukea jouluevankeliumia joulujuhlassa. Ajan rytmittäminen, hahmottaminen ja hallitseminen on ihmisen kasvaessa vähitellen opittava. Ihmisen on hallittava aikaa saadakseen jotakin aikaan.

Steinerkoulujen uskonnonopetus toteutetaan opetussuunnitelman mukaisesti, eli oppilaat saavat uskontokuntansa mukaista uskonnonopetusta.

Steinerkoulun opetusmenetelmä jo edellyttää opetukselta ja opettajalta sen, että opetus ei tähtää valmiiden vastausten ja dogmien tai oppien tarjoamiseen, vaan paremminkin valmistaa lasta ja nuorta tiedoilla ja kyvyillä, jotta hän itse aikanaan voi vapaasti määritellä omat näkemyksensä.

Kymenlaakson steinerkoulussa kaikki oppilaat voivat osallistua uskonnon opetukseen kuuluipa perhe tai ei mihinkään uskontokuntaan.

Nykyäänhän monissa peruskouluissa kokeillaan kehitysvammaisten integroimista tavalliseen koululuokkaan. Meillä ei ole ollut siihen tarvetta, eikä ole varma, että olisi aina resurssejakaan. Sinänsä meillä, kuten steinerkouluissa yleensäkin, voidaan opettaa ja kasvattaa melko laajaa skaalaa erilaisin kyvyin varustettuja lapsia. Jokainenhan on meille oma ainutkertainen yksilönsä.

Minkä tahansa maailmankäsityksen tarjoilu on steinerpedagogiikalle ehdottoman vierasta. Oppilaille sitä ei opeteta.

Lakihan edellyttää, että steinerkoulut kertovat vanhemmille koulun taustoista ja paradigmoista. Sitä olemme hiukan tehneet, mutta kenties ei ihan riittävästi. Tässä siis eräs mahdollisuus tutustua asiaan: Steinerin Vapauden filosofia on aivan perusteos. Jos sitä työskentelee ihan tosissaan ajatellen, saa jo paljon käsitystä steinerpedagogiikan taustoista.

Steinerkoulujen opetusmenetelmä perustuu antroposofiseen ihmiskuvaan, eli opetuksessa otetaan huomioon, että ihminen on ajatteleva, tunteva ja tahtova olento. Näitä ihmisyyden puolia vahvistetaan opetuksessa eri ikäkausien mukaisella tavalla. Antroposofiaa ei siis opeteta koulussa, vaan se on opettajan työväline toteuttaa steinerpedagogista perusopetustyötä.

Steinerkoulu on "hippien huuhaata", joka ei valmista lapsia ja nuoria yhteiskunnan todellisiin vaatimuksiin.
Jos hippien huuhaata on se, että emme kasvata lapsia pitämään ahneutta ja itsekkyyttä menestyksen ja onnen lähteinä, niin sitten olemme huuhaahippejä.

Jotta koulu voi kasvattaa vahvoja aikuisia, tarvitaan siihen yleissivistyksen lisäksi taideaineita ja käsitöitä. Taideaineet kasvattavat ihmisessä mm. arvostelukykyä, käden työ puolestaan sekä ajattelua että tahtoa. Käytännön tekeminen auttaa ihmistä ja hänen ajatteluaan pysymään kiinni todellisuudessa. Kyse on siis ihmisen terveen kehityksen kovista lainmukaisuuksista.

Annetaan, joskin alaluokilla yleensä vähemmän kuin yleisessä koulussa. Lasten on hyvä saada päivän aikana elää muutakin kuin koulun maailmaa. Joissakin aineissa on välttämätöntä tehdä kotitehtäviä. Matematiikassa laskurutiinien syntyminen edellyttää enemmän harjoittelua kuin mitä koulutunneilla ehtii. Kielissä tarvitaan harjoittelua myös. - Mistä tahansa aineesta voi joskus olla hyvä antaa läksyjä, mutta ne eivät meillä ole automaattinen itsetarkoitus. Läksyjä annetaan lähinnä kasvattamaan lapsen itseohjautuvuutta ja tervettä vastuuntuntoa.

Steinerkoulussa oppimisessa ja opettamisessa on oleellista innostus ja kiinnostus maailmaa ja asioita kohtaan. Kun kiinnostus syttyy, ei ole syytä vertailla tai arvottaa omia tai luokkatoverin aikaansaannoksia numeroin. Koska opettaja tuntee oppilaansa hyvin ja näkee heidän osaamisensa ja taitonsa tuntiopetuksessa, ei kokeille löydy tältä saralta perusteita.

Kokeita kuitenkin pidetään. Kokeisiin valmistautuminen ja niissä vastaaminen palvelee enemmän oppilaita opitun koostamisessa, osaamisensa esiin tuomisessa ja tietenkin itsearvioinnissa.

Ylemmillä luokilla opettaja saattaa pitää jakson päätteeksi oppilailleen myös kirjallisen kertauksen. Kertauksessa oppilailla on lupa auttaa toista, koska tällä eleellä on suuri kasvattava vaikutus.

Steinerkouluissa annetaan palaute lukuvuodesta kirjallisesti. 1.-3. luokkalaiset saavat lukuvuoden päätteeksi opettajan kirjoittaman runon tai tarinan. Lasten vanhemmille annetaan kirjallinen arvio lukuvuoden aikaansaannoksista. 4. luokasta lähtien opettaja kirjoittaa arvion oppilaalle itselleen.

Kymenlaakson steinerkoulussa annetaan numeroarvostelut 8. ja 9. luokalla.

Meillä ei ole tiedossa yhtäkään, joka ei olisi steinerkoulussa oppinut lukemaan.

Opetuksen lisäksi erityisesti alaluokilla leikitään ja kerrotaan satuja ja tarinoita ikäkauden mukaisesti. Leikit ovat tärkeitä mm. sosiaalisen kanssakäymisen opettelussa ja sadut puolestaan ruokkivat lapsen mielikuvitusmaailmaa, joka on ovi liikkuvalle, elävälle ajattelulle.

TOP